Kuusamolaislähtöinen kirjailija Tommi Kinnunen työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Kinnunen on löytänyt tiensä suomalaisten lukijoiden sydämiin ja ollut peräti neljä kertaa Finlandia-ehdokkaana.

Minullekin Tommi Kinnunen oli toki tuttu nimi, mutta ensimmäisen Kinnuseni luin vasta tänä syksynä. Pitkä aukea oli niin upea, että luin melkeinpä heti perään Pimeät kuut. Sen jälkeen aioin pitää taukoa ja säästellä loput Kinnuset myöhemmäksi. Mutta niinpä vain löysin itseni jälleen Kinnusen parista. Nyt lukuvuoroon pääsi esikoisromaani Neljäntienristeys.

Romaani kattaa sadan vuoden mittaisen ajan, vuodesta 1895 vuoteen 1996. Seurattavia henkilöhahmoja on useampi. Pitäjänkätilö Maria, Marian tytär Lahja, Lahjan mies Onni, Lahjan ja Onnin pojan vaimo Kaarina.

Nuorta pitäjänkätilöä Mariaa ei aluksi oteta vakavasti, mutta lopulta neuvokas ja itsenäinen Maria saa ansaitsemaansa arvostusta. Marian avioton Lahja-tytär haluaa rinnalleen miehen huolehtimaan itsestään, mutta yhteiselo ei aina ole helppoa. Lahjan mies Onni palaa sodasta sankarina, nyt hän etsii kiellettyjä läheisyyden hetkiä. Lahjan ja Onnin pojan Johanneksen vaimo Kaarina yrittää elää yhdessä hankalan anoppinsa kanssa.

Tommi Kinnusen tekstiä on aina yhtä ihanaa lukea. Hän osaa kuljettaa tarinaansa eteenpäin uskomattoman taitavasti. Vaihtuvista aikatasoista ja kertojaäänistä huolimatta romaania on vaivatonta lukea. Kerronta on yhtä aikaa hienovaraista ja vähäeleistä, syvällistä ja pakahduttavaa. Ajoittain polveilevaa ja verkkaistakin mutta silti täynnä elämää.

Ihailen Kinnusen tapaa kuvata ihmisiä. Heidät näytetään virheineen ja vikoineen, säröineen ja muhkuroineen. Kinnunen ei kuitenkaan moiti, vaan kirjasta tulee lämmin, lempeä, sydämellinen tunne. Ihmiset voivat käyttäytyä ikävästi, sinkoa teräviä sanoja, mutta kerronta tuntuu silloinkin myötätuntoiselta, ymmärtävältä. Henkilöhahmot ovat inhimillisiä, epätäydellisiä, aitoja.

WSOY, 2014