Turkulainen Sanni Isometsä on kätilö ja valtiotieteilijä. Katoamiskertomus on hänen autofiktiivinen esikoisromaaninsa.
Perheenisä on sairastunut flunssaan. Mutta yhtäkkiä mies joutuu teho-osastolle ja menehtyy. Puoliso ja viisivuotias lapsi joutuvat kohtaamaan odottamattoman, käsittämättömän menetyksen. Mutta miten elämäänsä voi jatkaa eteenpäin, kun rakas ihminen yhtäkkiä katoaa?
Leskeksi ja totaaliyksinhuoltajaksi jäänyt nainen palaa surun keskellä omiin lapsuusmuistoihinsa ja oman isänsä itsemurhaan. Suru on ollut hänen elämässään läsnä aiemminkin. Mutta miten surun kanssa eletään?
Sanni Isometsän Katoamiskertomus on vain kaksisataasivuinen teos, mutta se tuntuu paljon kokoaan isommalta kirjalta. Esikoiskirjailijan teksti on hämmästyttävän kypsää, herkkää, tarkkanäköistä, koskettavaa.
Rankasta aiheesta huolimatta en missään vaiheessa kokenut lukemista raskaaksi. Katoamiskertomus on riipaisevan koskettava, mutta teksti ei silti tunnu liian synkistelevältä. Tämä on hyvällä tavalla surullinen ja lohdullinen, olematta kuitenkaan ahdistava ja paatoksellinen.
Isometsä itse on kuvaillut kirjaansa lyyriseksi muistelmaksi. Kerronta onkin tajunnanvirtamaista, ajoittain jopa runomaista. Katoamiskertomus on silti helppolukuinen, helposti lähestyttävä teos. Kirja jonka ääreen voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, palailla lukemaan joitakin kohtia uudelleen, tuntea ja ajatella.
Hieno esikoisromaani.
Kustantamo S&S, 2026