Maritta Lintunen on julkaissut jo useamman teoksen. Runoja, novelleja ja romaaneja. Minä en kuitenkaan ollut aiemmin lukenut häneltä mitään. Tätä Lintusen uutta Halla-romaania on kehuttu niin paljon, että tämän nappasin nyt luettavakseni.

Maritta Lintusen Halla-romaani kertoo eri sukupolvien naisista, joita kaikkia yhdistää rajaseudun vaaramaisemiin raivattu Halla-niminen sukutila. Tarina alkaa 1700-luvulta ja kuljettaa lukijan halki vuosisatojen aina nykypäivään saakka.

Vuonna 1713 isovihan aikaan nuori Pieta pakenee vainolaisia ja päätyy Hallaan. Vuonna 1870 suurten nälkävuosien jälkeen Eliina haluaa kunnostaa pitkään tyhjillään olleen, pahasti ränsistyneen Hallan. Vuonna 1914 Tuomikki on siirtolaisena Kanadassa, hän joutuu vastentahtoisesti lähtemään matkalle kohti Suomea ja Hallaa. Vuonna 1962 opettajatar Hilja on aikeissa myydä perintötilan, mutta Hallan nähtyään hän päättääkin viettää kesät siellä. Romaanin viimeinen osuus sijoittuu vuoteen 2025.

Maritta Lintusen Halla on kaunis, haikea ja lumoava romaani. Luonnon keskellä tönöttävä syrjäinen sukutila kietoo hienosti yhteen eri vuosisadoilla eläneiden naisten tarinat. On iloa ja surua, syntymää ja kuolemaa. Vahvoja naisia ja mutkikkaita ihmissuhteita. Välillä Hallassa asutaan, välillä Halla autioituu ja rapistuu.

Kolmesataasivuisen Halla-romaanin lukaisee nopeasti, parissa illassa. Joku ehkä olisi halunnut päästä sukeltamaan vieläkin syvemmälle Hallan suvun naisten elämään. Minulle tämä oli hyvä juuri näin. Romaania ei ole pitkitetty turhaan, asioita ei vatvota liikaa. Pietasta alkanut sukutarina on upea juuri tällaisena. Halla on vaikuttava, sykähdyttävä lukukokemus. Lopussa minua itketti.

WSOY, 2026