Markus Nummi on työskennellyt kirjailijana, käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana. Tämä hänen parin vuoden takainen Käräjät-romaaninsa on ollut jo pitkään minun lukulistallani. Kerran itse asiassa jo aloitinkin tätä, mutta silloin hetki ei ollut tälle sopiva. Nyt päätin ottaa uuden yrityksen!

Vuonna 1938 nuori lääninetsivä Juho Iivonen saapuu ensimmäiselle komennukselleen pieneen pitäjään Etelä-Pohjanmaalla tutkimaan sikiönlähdetysepäilyä. Mieleltään järkkynyt, koko kylän tuntema Vilja-täti sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka päätteeksi käräjille joutuu yli neljäkymmentä ihmistä. Mutta mitä Viljalle itselleen on tapahtunut? Kenelle tuomio lopulta julistetaan? Kuka on uhri ja kuka rikollinen, vai onko kukaan syytön?

Käräjät ei tälläkään kertaa ollut minulle mikään ihan helppo romaani. Lähes 600-sivuinen romaani kätkee kansiensa väliin melkoisen määrän henkilöhahmoja. Markus Nummen kerronta on verkkaista, polveilevaa, eikä tarina varsinkaan alussa tuntunut ihmeemmin edistyvän.

Luin tätä hiljalleen muiden kirjojen ohessa. Säästin Käräjöiden lukemisen niihin hetkiin, kun todella jaksoin paneutua tähän. Lopulta puolivälin jälkeen romaanin henkilöt ja miljöö alkoivat tuntua sen verran tutuilta, että keskityin pelkästään tämän lukemiseen. Käräjät imaisi minut vihdoin mukaansa.

Kirjassa käsitellään ihan hirveitä asioita. Teemoista mainittakoon muun muassa naisten oikeudet, seksuaalinen väkivalta, pelko ja häpeä. En kuitenkaan kokenut, että Käräjät olisi liian raskasta luettavaa. Vastapainoksi kirjasta löytyy onneksi myös lempeyttä, ystävällisyyttä, välittämistä.

Olisin pitänyt tästä vieläkin enemmän, jos osa turhista rönsyistä olisi karsittu. Esimerkiksi saksalaisnuorukaisen vierailu tuntui jokseenkin turhalta. Mutta olen silti tyytyväinen, että sain viimein luettua tämän kokonaan. Vaikka tämä ei ollutkaan minulle viiden tähden timantti, onhan tämä joka tapauksessa hieno ja mieleenpainuva romaani.

Otava, 2024