Ruotsalainen Maria Adolfsson on tullut minulle tutuksi dekkarisarjastaan, jonka tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Doggerlandin saarivaltioon. Tämä tuorein teos ei kuitenkaan ole Doggerland-dekkari. Eikä itse asiassa dekkari laisinkaan. Mutta Totuuksia, valheita ja seurauksia kuulosti niin hykerryttävältä romaanilta, että päätin napata tämän lukuun.

Kirjan päähenkilö on tukholmalainen keski-ikäinen Astrid. Hän on aina ollut omistautunut työntekijä, hoitanut kodin ja perheen, auttanut ystäviään. Hän on aina ollut ahkera ja velvollisuudentuntoinen, yrittänyt olla mieliksi kaikille. Mutta yhtäkkiä hän löytää itsensä käräjäoikeudesta, jossa hän saa sakot ja kehotuksen hakeutua vihanhallintaterapiaan.

Lukija pääsee seuraamaan, kun Astrid alkaa purkaa terapeutille elämäänsä ja ajatuksiaan. Hän kertoo aviomiehensä äkillisestä lähdöstä ja sen aiheuttamasta viikkojen lamaannuksesta. Salamasta joka iski häneen uimarannalla. Ja siitä miten hän yhtäkkiä ymmärsi olevansa nyt erilainen. Kuin joku olisi kiertänyt kaleidoskooppia – kaikki palaset ovat yhä samoja, mutta kuvio onkin nyt erilainen.

Maria Adolfssonin Totuuksia, valheita ja seurauksia on romaani minun mieleeni. Viihdyttävä ja helppolukuinen. Kevyt mutta silti ajatuksia herättävä. Tämä ei ollut aivan niin räväkkä kuin etukäteen odotin, mutta uusi Astrid ei todellakaan ole mikään nössöilijä.

Tätä voisi suositella lukijoille, jotka ovat pitäneet Moa Herngrenin romaaneista. Vaikka Maria Adolfssonin kirjassa kertojaäänenä on vain yksi henkilö, Astrid, on tässä silti jotain samaa kuin Moa Herngrenin teoksissa. Ihmissuhteet ovat toisinaan varsin mutkikkaita ja hankalia, ja joskus siitä tutustakin ihmisestä voi paljastua yllättäviä puolia.

Tammi, 2026
Suomennos Terhi Vartia
Alkuteos Sanning, lögn och konsekvens, 2025