Hieman yli kello seitsemän aamulla 26. helmikuuta vuonna 1942 nuori nainen juoksi lumista hiekkatietä pitkin lähellä Rosenhällin tilaa. Hänen tukkansa oli yön jäljiltä pörrössä, ja hänellä oli yllään vain ohut yöpaita. Ei paitaa, ei takkia, ei kenkiä jaloissa.

Ruotsalainen Patrik Svensson tuli tunnetuksi esikoisteoksellaan Ankeriaan testamentti, joka on käännetty lukuisille kielille ja noussut monien lukijoiden lemppariksi. Minulla se jäi aikoinaan kesken, ehkä hetki ei vain ollut kirjalle sopiva. Sen sijaan huikean hienon Meren kutsun olen lukenut. Ja nyt päätin kokeilla tätä Svenssonin tuoreinta suomennosta nimeltä Laupias murhamies – Kertomus kansankodin kurjalistosta.

Kirjassaan Svensson esittelee Nilssonin perheen. Ruotsin Skånessa Rosenhällin kartanon mailla sijaitsee muonaväentalo, jonka yhdessä asunnossa asuvat Elof Nilsson, hänen vaimonsa Matilda ja heidän lapsensa. Elof ja Matilda ovat maattomia maatyöläisiä. He ovat eläneet koko elämänsä maaseutua kierrellen ja töitä joka päivä tehden, mutta nyt he ovat asettautuneet aloilleen Rosenhällin tilalle.

Talvella 1942 perhettä vaivaa kurjuuden, köyhyyden ja kylmyyden lisäksi lempeäluontoisen Elof Nilssonin sisimpää kalvava huoli ja synkkyys. Lopulta eräänä helmikuisena aamuna Elof päätyy järkyttävään veritekoon.

Laupias murhamies on raskaasta aiheestaan huolimatta helposti lähestyttävää ja vaivatonta luettavaa. Kirja on yhdistelmä historiaa, true crimea, ajankuvausta, yhteiskunnallisuutta. Kerronta on yhdistelmä historiallisia faktoja ja Svenssonin omia ajatuksia. Luvut ovat lyhyitä ja kerronta sujuvaa.

Muonamiesten työ oli antanut niukan leivän pöytään, tarjonnut sukupolvesta toiseen juurettomuutta ja osattomuutta. Lasten tulevaisuus oli ennalta määrätty, maattomien maatyöläisten lapsista tuli maattomia maatyöläisiä. Kun muonaväki yritti järjestäytyä ja vaatia parempia palkkoja, heidät nujerrettiin. Köyhyys ja kurjuus olivat pysyvää, kohtaloonsa oli vain alistuttava.

Kirjan kannessa on pöllön kuva. Ruotsissa harvinaisella minervanpöllöllä onkin oma roolinsa Svenssonin teoksessa. Vaikka olenkin kiinnostunut linnuista, tässä kirjassa pöllöjutut tuntuivat jokseenkin irralliselta, turhaltakin sivujuonelta.

Tammi, 2026
Suomennos Anu Heino
Alkuteos Den barmhärtige mördaren – En berättelse om de sista statarna, 2025