Ranskalainen kirjailija Olivier Norek teki minuun vaikutuksen Suomen talvisodasta kertovalla romaanillaan Talven soturit. Kun huomasin, että suomeksi ilmestyy uutta Norekia, ehdottomasti halusin lukea tämänkin. Syvyyden vartijat on rikosromaani.
Pariisin huumepoliisin ryhmänjohtaja, rikosylikonstaapeli Noémie Chastain loukkaantuu vakavasti, kun huumediileri ampuu häntä haulikolla. Noémie selviää hengissä, hänet saadaan kursittua kokoon, mutta hänen elämänsä muuttuu. Peilistä näkyy rujot, arpiset kasvot, joita hän ei tunnista omikseen. Miesystävä ei kestä enää katsoa häntä. Eikä hänen haluta palaavan sairausloman jälkeen takaisin töihin huumeryhmään.
Noémie saa siirron kauas maaseudulle Aveyroniin. Kuukauden pesti hiljaisella Decazevillen poliisiasemalla kuulostaa liiankin leppoisalta. Mutta sitten Avalonen tekojärven pohjasta löytyy muovitynnyri, jonka sisällä on lapsen jäänteet. Pian selviää, että kyseessä on yksi kolmesta lapsesta, jotka katosivat Avalonessa kaksikymmentäviisi vuotta sitten, kun pato rakennettiin ja tekojärvi syntyi.
Olivier Norekin Syvyyden vartijat on vetävä ja vangitseva dekkari. Lukija koukutetaan niin räväkällä prologilla, että sen jälkeen kirjaa on miltei mahdotonta laskea käsistään. Kerronta rullailee sujuvasti eteenpäin.
Norekin romaani on aluksi hyvinkin tummasävyinen ja melankolinen. Mutta tarinan edetessä päähenkilö muuttuu masentuneesta potilaasta sisukkaaksi poliisiksi ja päättäväiseksi naiseksi. Tekstissä pilkahtelee mahtavaa kuivaa huumoria. Oleskelu maaseudulla tekee Noémielle todellakin hyvää.
Olivier Norekin Syvyyden vartijat edustaa rikoskirjallisuuden parhaimmistoa. Noémien hahmon kehitystä oli ilo seurata, ja rikosjuoni on herkullisen nokkela. Tätä dekkaria oli nautinto lukea!
Otava, 2026
Suomennos Susanna Tuomi-Giddings
Alkuteos Surface, 2019
