Automme on siellä mihin sen jätimme, mutta sinua ei näy missään. Yritän soittaa uudelleen, puhelimesi hälyttää, mutta sinä et vastaa.
Lähden kompuroiden takaisin maastoon, sydämeni tikittää kuin viritetty pommi.

Sinua ei koskaan löydetty eikä sydämeni rauhoittunut. Se ei räjähtänyt, vaikka pahimpina hetkinä olin varma, että niin käy. Se jäi viritetyksi.

Tuire Malmstedt on mielestäni yksi parhaista kotimaisista dekkarikirjailijoista. Olen pitänyt niin hänen Isa Karos -sarjastaan kuin myös Metso & Vauramo -sarjasta. Jehki käynnistää uutukaisen Jäämeri-sarjan.

Nina Nordbølla ja hänen aviomiehellään Jehki Vallella oli tapana retkeillä Pohjois-Norjassa Berlevågissa Jäämeren rannalla. Eräällä retkellä kesken evästauon Jehki sai puhelun ja lähti käymään autolla. Aikansa odoteltuaan Nina alkoi ihmetellä miehensä poissaoloa, Jehki ei tullutkaan takaisin. Auto oli yhä paikoillaan, mutta Jehki oli kadonnut jäljettömiin.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Nina ikävöi yhä kovasti miestään. Hän myy asuntonsa, irtisanoutuu työstään ja ostaa matkapakun. Hän lähtee Helsingistä pohjoiseen, Utsjoelle ja Berlevågiin. Nina on päättänyt selvittää, mitä Jehkille oikeasti tapahtui tuona kohtalokkaana päivänä Berlevågissa.

Tuire Malmstedtin Jehki on mielestäni vähän erilaista Malmstedtia. Pääosassa on rikospoliisien sijaan oikeuspsykologi, joka selvittelee kirjailijamiehensä katoamista. Pohjoisen luonnolla ja saamelaisten muinaisuskolla on omat roolinsa kirjassa, ne maalailevat karun kauniit ja upean tarunomaiset taustat tälle tarinalle.

Malmstedtin Jehki imaisi minut heti mukaansa ja piti otteessaan loppuun saakka. Loppuratkaisu on osin ennalta arvattava mutta onnistui myös yllättämään minut. Jehki hymyilytti ja kosketti, lämmitti ja hytisytti. Riipaiseva kertomus.

Jehki ei mielestäni ole Malmstedtin paras romaani, mutta minä pidin silti kovasti tästä vähän erilaisesta Malmstedtista. Kiinnostuneena jään odottamaan jatkoa tälle Jäämeri-sarjalle.

Aula & Co, 2026