Sofia Herala on oululaislähtöinen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden sekä S2-oppiaineen opettaja. Nukkuvien kukkien joki on nykyisin Helsingissä asuvan Heralan esikoisromaani.
Vuonna 1950 neljävuotias Anni-Helena jätetään Oiva-enonsa luo kasvatiksi. Äidillä on uusi elämä Oulussa, eikä saksalaisen sotilaan jälkeläisellä ole sijaa äidin nykyisessä elämässä. Oiva-eno on lempeä mies, mutta Elna-täti ei haluaisi ahtaaseen tupaan vielä yhtä kläppiä lisää. Kun sitten vuonna 1956 kevätjuhlapäivänä koululaisia kuljettanut vene kaatuu ja joki vie lapsia, monen kyläläisen elämä muuttuu pysyvästi.
Sofia Heralan Nukkuvien kukkien joki ei todellakaan ole mitään hilpeää luettavaa, mutta minä pidin tästä esikoisromaanista valtavan paljon. Kirjan kerronta on haikean kaunista, murre mehevän herkullista, kokonaisuus on herkkä ja vangitseva. Herala loihtii taitavasti tunnelmia, sanoittaa hetkiä. Ei selittele liikaa, ei vello eikä märehdi. Onnistuu aidosti koskettamaan. Upea teos!
Heralan romaanin riipaisevuutta lisää se, että kirjan proomuonnettomuus perustuu tositapahtumiin. Onnettomuus tapahtui Alatornion Liakanjoella toukokuussa 1956, kevään viimeisenä koulupäivänä ennen kesäloman alkua. Koululaisia kotiin kuljettaneessa veneessä oli soutajan lisäksi kolmetoista lasta. Ruuhiproomu oli lastattu liian täyteen. Se kaatui tulvivalla, voimakkaasti virtaavalla Liakanjoella. Viisi koululaista ja proomua soutanut parikymppinen mies hukkuivat jokeen.
Atena Kustannus, 2026
