Kuusamolaislähtöinen Tommi Kinnunen on kirjoittanut tiensä suomalaisten lukijoiden sydämiin ja ollut useamman kerran Finlandia-ehdokkaana. Olen tänä syksynä kahlannut läpi Kinnusen tuotantoa. Nyt lukuvuoroon päätyi kehuttu romaani Ei kertonut katuvansa.
Suomalaisnaisia oli toisen maailmansodan aikana työskennellyt saksalaisille joukoille. He olivat hoivanneet haavoittuneita, toimineet tulkkeina, pesseet pyykkiä, kirjoittaneet asiakirjoja, pyörittäneet kanttiinia. Jotkut olivat rakastuneet saksalaismieheen ja saaneet lapsen.
Alkukesällä vuonna 1945 viisi suomalaisnaista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle läpi poltetun Lapin. Heitä pidetään isänmaanpettureina, nimitellään sakemannien huoriksi. Vilua, nälkää, väsymystä. Häpeää, nöyryytystä, syyllisyyttä.
Voisin kirjoittaa tähän samat sanat kuin aiempienkin Kinnusen romaanien kohdalle. Olen yhä edelleen hyvin vaikuttunut Kinnusen tavasta kertoa tarinoitaan. Miten hienosti Kinnunen osaa kuvailla sotaa ja sen seurauksia naisten näkökulmasta. Pakahduttavaa, kouraisevaa, koskettavaa, riipaisevaa.
WSOY, 2020
