Taina Haahtilla on takanaan jo pitkä kirjailijan ura, mutta minulle hän on tuntemattomampi nimi. Hänen tuore romaaninsa Koti käynnistää uutukaisen Nurmijärvi Noir -dekkarisarjan. Haahti on itse asunut nuoruutensa Nurmijärvellä, mutta tätä nykyä hän asustelee New Yorkissa Manhattanilla.

Yli neljäkymmentä vuotta sitten lukiolaistyttö Lydia surmattiin Nurmijärvellä. Henkirikos selvitettiin aikoinaan nopeasti, syyllinen saatiin kiinni. Mutta nyt myös tytön veli Aapo löydetään tapettuna. Miksi kaksi hyvän perheen lasta on joutunut henkirikoksen uhriksi? Onko kyseessä vain onneton sattuma?

Rikospaikka-asiantuntijana Torontossa työskentelevä Lauri ”Lare” Kivelä on palannut kotiseudulleen tervehtimään iäkästä isäänsä, jonka kunto on alkanut käydä huonoksi. Lare kiinnostuu Lydian ja Aapon henkirikoksista. Paikallinen rikoskomisario Arto ”Arska” Mäkelä ottaa ystävänsä avun mielellään vastaan, ja Lare alkaa kaivella nurmijärveläisten salaisuuksia.

Taina Haahtin Koti-dekkarin keskiössä on Nurmijärvi, sen asukkaat ja heidän välisensä suhteet. Henkilögalleria on melko laaja, mutta uusia henkilöhahmoja esitellään lukijalle sen verran verkalleen, että heistä on helppo pysyä kärryillä.

Romaanissa on myös ripaus romantiikka. Nurmijärvellä Lare kohtaa nuoruuden ihastuksensa Tiinan. Nuorenparin suhde oli katkennut, kun Tiinan paras ystävä Lydia oli surmattu eikä Lare osannut tukea surevaa tyttöä. Mutta kuusikymppisen parin välillä on yhä kipinää.

Taina Haahtin Koti ei heti koukuttanut minua. Dekkari tuntui aluksi liian hidastempoiselta. Henkirikoksista ripotellaan tietoa hitaasti, ja lukijan täytyy pienistä palasista yrittää rakentaa kokonaiskuvaa tapauksista. Mutta sitten jokin napsahtaa paikoilleen ja olinkin äkkiä täysin koukussa.

Mukavan monitahoinen dekkari kätkee kansiensa väliin monenmoista kiinnostavaa teemaa. Pidän Haahtin kirjoitustyylistä, joka on jotenkin tosi helpon ja vaivattoman oloista, hyvällä tavalla tarkkanäköistä ja inhimillistä. Juoni onnistui myös yllättämään minut.

CrimeTime, 2026