Milka Hakkarainen on Ruotsissa asuva kirjailija, toimittaja ja suomen kielen opettaja. Soi sana tuskainen on päätösosa neliosaisessa dekkarisarjassa, jonka pääosassa on kaksi ruotsinsuomalaista, toimittaja-kirjailija Rosa Riemunen ja ex-poliisi Jani Peranto.
Rosa saa yllättävän työtarjouksen juuri, kun hän on löytänyt tasapainon toimittajan työn ja omien kirjaprojektiensa välillä. Samaan aikaan hämmennystä ja pelkoa herättävät oudot suomenkieliset runot, joita joku lähettelee paikallisille ihmisille.
Jani on saanut ylennyksen turvallisuuspäälliköksi ja aloittanut lakiopinnot avoimessa yliopistossa. Uusi turvallisuuspäällikkö joutuu heti kovan paikan eteen, kun hänen pomonsa henki on uhattuna.
Ruotsinsuomalaisuus on dekkarisarjan kantava teema. Tällä kertaa pureudutaan ruotsinsuomalaisen vähemmistön oikeuksiin. Mielenosoittajat vaativat virastoissa suomenkielistä palvelua ja vanhuksille lisää suomenkielisiä hoitopaikkoja.
Soi sana tuskainen on viihdyttävä dekkari, kunhan tarina lopulta imaisi minut mukaansa. Alussa tapahtumat eivät oikein tunnu liittyvän millään tavalla yhteen, juoni tuntui jopa hivenen sekavalta. Loppujen lopuksi tästä kuitenkin kehkeytyi varsin mainio dekkari. Ja millainen loppu tällä romaanilla onkaan!
Mikäli et ole vielä tutustunut tähän sarjaan, suosittelen tekemään niin. Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, henkilöhahmojen elämä etenee läpi kirjasarjan ja kirjoissa viitataan edellisten osien tapahtumiin. Ensimmäinen osa on nimeltään Ei verta rantaa rakkaampaa, Suomen dekkariseura valitsi sen ilmestymisvuotensa parhaaksi esikoisdekkariksi. Toinen osa on Maa kauhein isien. Kolmas on Jos multaa kaivannet. Ja sarjan päättävä neljäs osa on Soi sana tuskainen.
Ensi keväänä Hakkaraiselta julkaistaan uuden kirjasarjan avaus. Dekkari nimeltä Mustavarvas käynnistää uutukaisen Uolevi Metsäkangas selvittelee -sarjan. Uutissuomi-lehden päätoimittaja Uolevi onkin jo tuttu hahmo näistä Hakkaraisen aiemmista romaaneista, joten ruotsinsuomalaisuuden ympärillä pyöritään uudessakin sarjassa.
Myllylahti, 2026