Elettyäni melkein puoli vuosisataa olen vihdoin tajunnut, että ainoa ihminen, joka pitää aidosti puoliani, olen minä itse.

Yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin suomennetut psykologiset jännärit ovat kaikki vuorollaan päätyneet luettavakseni. McFadden on hämmästyttävän tuottelias kirjailija, ja Hyvä Debbie on ihan tuoretta McFaddenia. Kaipasin tähän lomaviikolle talviolympialaisten katselun lomaan jotain vetävää, helppoa luettavaa ja niinpä nappasin Hyvän Debbien lukuvuoroon.

Debbie on aina tehnyt kaiken perheensä puolesta. Älykäs Debbie on aikoinaan jättänyt kunnianhimoiset opintonsa kesken, nyt hän huolehtii aviomiehestään ja kahdesta teini-ikäisestä tyttärestään. Hän hoitaa mallikkaasti kodin ja saa puutarhan kukoistamaan. Kotiäitiyden lisäksi hänellä on osa-aikatyö paikallisessa lehdessä, hän kirjoittaa Hyvä Debbie -palstaa, jossa hän antaa vinkkejä muille naisille.

Mutta sitten Debbien elämä alkaa hajoilla. Asia toisensa jälkeen menee pieleen, vastoinkäymisiä seuraa aina vain uusia koettelemuksia. Debbien mitta alkaa täyttyä, päässä surista. Tässä menee hänen rajansa, nyt hänelle riittää. Hän ei aio sietää enää yhtään paskamaisesti käyttäytyvää tyyppiä. Mutta miten pitkälle Debbie onkaan valmis menemään kostoretkellään?

Hyvä Debbie on hyvällä tavalla erilaista Freida McFaddenia. Tästä romaanista minulle ei tullut yhtään liukuhihnafiilistä, vaan tämä herkullinen kostokertomus on mielestäni selvästi omanlaisensa kirja verrattuna McFaddeniin aiempaan tuotantoon. Enpä olisi lukiessani välttämättä edes arvannut tätä Freida McFaddenin kirjoittamaksi.

Hyvä Debbie todellakin koukuttaa, viihdyttää ja myös yllättää. Tämä singahti saman tien suosikikseni McFaddenin romaaneista. Nokkela, viiltävä, hauska, ovela. Ahmittavan hyvä. Tykkäsin kovasti!

Otava, 2026
Suomennos Jussi Tuomas Kivi
Alkuteos Dear Debbie, 2026