Yhdysvaltalaisesta Freida McFaddenista on yhtäkkiä tullut kirjailija, jonka uusin suomennettu psykologinen trilleri päätyy aina nopeasti luettavakseni. En ole ihan varauksetta hänen kirjoihinsa rakastunut, mutta kieltämättä nämä ovat olleet koukuttavia ja viihdyttäviä.

Freida McFaddenin Sarjamurhaajan tyttäressä on häiritsevän samantapainen juoni kuin Stacy Willinghamin Vä­läh­dys pi­meäs­sä -jännärissä. Molemmissa kirjoissa tyttären isä paljastuu sarjamurhaajaksi. Ja nyt tyttäret ovat kasvaneet aikuiseksi, isät istuvat vankilassa ja yhtäkkiä samantapaiset murhat alkavat uudelleen.

Kun Nora oli 11-vuotias, hänen isänsä pidätettiin. Paljastui, että hänen hurmaava ja karismaattinen isänsä oli vuosien varrella murhannut lukuisia nuoria naisia talonsa kellarissa. Noran äiti sai syytteen avunannosta murhiin mutta tappoi itsensä vankilassa ennen oikeudenkäyntiä. Isä solmi sopimuksen, jolla hän vältti kuolemantuomion, ja isä istuu loppuelämänsä vankilassa.

Nyt, 26 vuotta myöhemmin, Nora on arvostettu kirurgi. Hän elelee omissa oloissaan ja pitää perhetaustansa salassa. Mutta sitten Noran potilas murhataan samalla tavalla, jolla hänen isänsä tappoi uhrinsa. Tietääkö joku, kuka Noran isä on? Haluaako joku saada Noran telkien taa? Vai onko Nora itse syyllistynyt johonkin hirveään?

Freida McFaddenin Sarjamurhaajan tytär on helppolukuinen, vetävä, jännittävä. Myös typerä ja epäuskottava mutta silti ahmittava. Tietyllä tapaa tuntuu vähän väärältä viihtyä sarjamurhien parissa, mutta siitä huolimatta minä viihdyin. Loppuratkaisu ei ole liian ilmeinen, vaan se onnistui jopa yllättämään minut.

Otava, 2024
Suomennos Jussi Tuomas Kivi
Alkuteos The Locked Door, 2021