Hilma (suom. Tapio Koivukari) käynnistää dekkarisarjan, jonka pääosassa on islantilainen rikospoliisi Hilma. Óskar Guðmundssonin Hilma valittiin ilmestymisvuotenaan 2015 Islannin parhaaksi dekkariksi.

Rikosetsivä Hilma on kokenut kovia. Hän oli ollut mukana poliisin operaatiossa ja soluttautunut myyränä vaaralliseen rikollisryhmään. Yllättäen Hilma oli paljastunut ja hänet oli siepattu. Poliisit onnistuivat vapauttamaan pahoinpidellyn Hilman ja pidättämään sieppauksesta vastuussa olevan rikollisen. Kun miestä oltiin kuljettamassa oikeuteen, tämä pakeni ja painui maan alle. Hilman ja hänen läheistensä pelätään yhä olevan vaarassa, mies on kostonhimoinen.

Traumaattisesta sieppauksesta toipuva ja työkaverinsa menehtymistä sureva Hilma saa hoidettavakseen simppeliltä vaikuttavan tapauksen. Rakennustyömaalta on löytynyt hirttäytynyt mies. Kuolema olisi helppo kuitata itsemurhaksi, mutta pian paljastuu, että vainajalla on läheinen yhteys useisiin lyhyen ajan sisällä tapahtuneisiin kuolemantapauksiin. Jäljet johtavat kahdenkymmenenkahden vuoden takaisiin tapahtumiin.

Óskar Guðmundssonin Hilma ei todellakaan ole mikään hyvän mielen dekkari. Tämä on synkkää ja brutaalia nordic noiria. Harmaata talvimaisemaa, kaunaa ja kostoa, rikoksia ja ruumiita.

Dekkarin juoni on loppujen lopuksi ihan hyvä, kiinnostava. Mutta en oikein pidä Óskar Guðmundssonin tavasta kertoa tarinaansa. Jouduin lukemaan kirjaa kohtuuttoman pitkälle ennen kuin sain otteen tarinasta. Kerronta tuntuu hetkittäin turhan pitkäveteiseltä, mutta samaan aikaan jäin kaipailemaan lisää syvyyttä. Henkilöhahmot jäävät etäisiksi, ja joitain seikkoja olisin toivonut selitettävän enemmän.

Storyside, 2024
Suomennos Tapio Koivukari
Alkuteos Hilma, 2015