Yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin suomennetut jännärit ovat kaikki vuorollaan päätyneet luettavakseni. McFadden on hämmästyttävän tuottelias kirjailija, ja hänen teoksissaan on kieltämättä vähän liukuhihnatuotannon fiilistä. En ole hänen kirjoihinsa täysillä hullaantunut, mutta vetäville psykologisille trillereille on ehdottomasti oma aikansa ja paikkansa.

Älä valehtele on tuorein suomennos Freida McFaddenilta. Kirjan päähenkilö on Tricia, joka saapuu aviomiehensä kanssa asuntonäytölle syrjäiseen kartanoon. Jokin tuntuu kuitenkin olevan pielessä, eikä kiinteistönvälittäjää näy missään. Koska pariskunnan auto on jäänyt kiinni lumeen eivätkä kännykkäyhteydet toimi, he jäävät kartanoon odottelemaan lumipyryn loppumista.

Tylsyyksissään Tricia tutkii kartanoa. Hän löytää salaisen huoneen täynnä nauhoituksia talon edellisen asukkaan, psykiatrin potilastapaamisista. Hän alkaa kuunnella nauhoja. Jokainen nauha paljastaa uuden palan kammottavaa tapahtumaketjua, joka johti psykiatrin salaperäiseen katoamiseen. Mitä kartanossa on tapahtunut? Ovatko Tricia ja hänen miehensä turvassa kartanossa?

Freida McFaddenin Älä valehtele oli aivan täydellistä luettavaa tähän pimeään, väsyneeseen vuodenaikaan. Helppolukuinen, koukuttava, jännittävä. Osittain ennalta arvattava mutta minut onnistuttiin myös yllättämään. Tämä nousi yhdeksi suosikeikseni McFaddenin jännäreistä.

Otava, 2025
Suomennos Jussi Tuomas Kivi
Alkuteos Never Lie, 2022