En ole täysillä hullaantunut näihin Camilla Läckbergin kirjoittamiin Fjällbacka-dekkareihin. En ole lukenut dekkarisarjaa säännöllisesti ja järjestyksessä. Tämän uusimman Fjällbacka-dekkarin Itkijänainen nappasin kuitenkin luettavakseni, koska tämä vaikutti sopivan helpolta luettavalta tähän marraskuun väsyneeseen pimeyteen.

Lukiolaistyttö Sofie katosi kolmekymmentä vuotta sitten jäljettömiin. Nyt Sofien ruumis löydetään. Poliiseissa herää toivo, että Sofien katoamismysteeri selviäisi viimeinkin. Mutta joku on valmis tekemään mitä tahansa, jotta totuus ei paljastu.

Itkijänainen on tyypillinen Fjällback-dekkari. Erica Falck sotkeentuu ärsyttävästi jälleen kerran poliisien tutkintaan, kiertää kuulustelemassa ihmisiä ja nuuskii poliisien papereita. Poliisi Patrik hölisee Erica-vaimolleen salassa pidettäviä asioita ja käyttäytyy erittäin epäammattimaisesti.

Henkilöhahmoja on niin paljon, että väsyneenä kirjaa lukiessani menin välillä jo sekaisin, kuka kukin on. Tarina tuntuu turhan pitkitetyltä ja lipsahtelee ajoittain epäuskottaville poluille. Tietyt seikat arvasin jo hyvissä ajoin etukäteen, mutta loppuratkaisu on erittäin mutkikas. Kaiken lisäksi kirja päättyy yhtäkkiä aivan kesken, melkoiseen cliffhangeriin.

Kivana yksityiskohtana takaumaluvut, jotka ovat otteita Sofien päiväkirjasta, on nimetty Sofien fiiliksiin sopivien ysäribiisien mukaan. Esimerkiksi The Offspringin Come Out And Play, Ace of Basen The Sign, Madonnan Secret ja The Cranberriesin Zombie.

Otava, 2025
Suomennos Kristiina Vaara
Alkuteos Gråterskan, 2025