En ole aiemmin lukenut ruotsalaisen Alex Schulmanin teoksia, mutta olen kuullut kehuja monesta hänen kirjastaan. Nyt Schulmanilta on ilmestynyt suomeksi uusi romaani nimeltä 17. kesäkuuta. Tämä kuulosti niin kiinnostavalta, että minäpä päätin kokeilla tätä.

45-vuotias Vidar on toistaiseksi vapautettu opettajan virastaan, koska töissä oli sattunut ikävä välikohtaus. Hänellä on aikaa oleskella joutilaana kotona. Sattumalta hän löytää isänsä jäämistöstä perheensä vanhan kesämökin puhelinnumeron. Hän päättää hetken päähänpistosta soittaa numeroon, ja puheluun vastaakin yllättäen hänen vuosia sitten kuollut isänsä.

Vidarille selviää, että hän on jotenkin onnistunut soittamaan menneisyyteen, kesäkuun 17. päivään vuonna 1986. Hän soittaa tuohon lapsuutensa päivään yhä uudestaan ja uudestaan. Hän pääsee juttelemaan vanhempiensa, isosiskonsa ja myös 8-vuotiaan itsensä kanssa. Mutta mitä tuona päivänä oikein tapahtui?

Alex Schulmanin 17. kesäkuuta on idealtaan suorastaan riemastuttavan herkullinen, mutta samaan aikaan mietin, olisiko yhden päivän ympärille kietoutuva romaani sittenkin lopulta tylsä. Mutta tämäpä on mukaansatempaava teos! Yksinkertaisesta alkuasetelmasta kasvaa loppujen lopuksi varsin monitahoinen kertomus, jossa nykyaika kietoutuu vahvasti yhteen menneisyyden kanssa.

Pidän kovasti romaanin tunnelmasta ja Schulmanin tavasta kertoa tarinaansa. Nasevia huomioita muun muassa nykypäivän koulusta ja vanhustenhoidosta, kaihoisia kasaritunnelmia, lapsuuden kesäpäivien muistelua, vanhempien omalaatuisia tapoja, ristiriitaisia perhesuhteita ja kipeitä muistoja. Kirjassa on alakuloisuutta ja traagisuutta, mutta silti tässä on myös lämpöä ja lohdullisuutta. Ja miten mieleenpainuva loppu!

Otava, 2025
Suomennos Jaana Nikula
Alkuteos 17 juni, 2025