Laske yksi, laske kaksi. Joko väsytti leikki? Minä saan sinut palkaksi!

Tanskalaiselta Søren Sveistrupilta on aiemmin suomennettu dekkari nimeltä Kastanjamies. En ole sitä lukenut, mutta siihen pohjautuvan Netflix-sarjan olen nähnyt. Tummasävyinen ja tiivistunnelmainen sarja oli sen verran hyvä, että painoin silloin kirjailijan nimen mieleeni. Ja kun häneltä nyt suomennettiin tämä Kuurupiilo, päätin ottaa tämän luettavakseni.

Nainen ilmoitetaan kadonneeksi. Tapausta tutkiessaan Naia Thulin ja hänen työparinsa Raheem saavat selville, että joku oli seuraillut ja vainonnut naista jo monen viikon ajan. He löytävät naiselle lähetettyjä uhkaavia viestejä ja valokuvia.

Tapaus muistuttaa kahden vuoden takaista selvittämätöntä lukiolaistytön murhaa. Ja sitten selviää, että piiloleikki on alkanut jo kolmekymmentä vuotta sitten, kun koululaisryhmän luontoretki päättyi järkytykseen. Onnistuvatko poliisit löytämään syyllisen ennen kuin kammottava kuurupiilo vaatii lisää uhreja?

Kuurupiilossa on lähes kuusisataa sivua, mutta hyytävä jännäri pitää tiukasti otteessaan. Monitahoinen dekkari käsittelee muun muassa vainoamista ja lähisuhdeväkivaltaa. Søren Sveistrup tiputtelee lukijan eteen tasaiseen tahtiin sellaisia koukkuja, että kirjaa on lähes mahdotonta laskea käsistään. Tietyt seikat arvailin jo hyvissä ajoin etukäteen, mutta onneksi Kuurupiilo onnistui myös yllättämään minut.  Kauhea ja kauhean koukuttava.

Kuurupiilo saattaa hyvinkin olla tämän syksyn paras dekkari!

Otava, 2025
Suomennos Jaana Palanterä
Alkuteos Tælle til en, tælle til to, 2024