Tinna on viides osa Islannissa asuvan Satu Rämön kirjoittamassa Hildur-sarjassa. Tämä dekkarisarja ei mielestäni ole ollut sen kaiken hurjan hypetyksen ja suosion arvoinen, mutta silti minäkin olen lukenut jokaisen osan. Rämön kirjoissa minua kiehtoo islantilaisen miljöön ja elämän kuvaus, mutta dekkareina nämä eivät ole olleet mitään huippuhyviä.

Tinna ilmestyi viime viikon perjantaina, ja koska syyslomalla minulla oli aikaa, päätin napsauttaa tämän heti lukuun. Kovista päänsäryistä johtuen osan kirjasta kuuntelin äänikirjana, lukijana ihana Sanna Majuri.

Islannissa on syksy. Rikostutkija Hildur Rúnarsdóttir surffailee kylmässä meressä ja vanhempi konstaapeli Jakob Johanson neuloo villatakkia. Maaseudulla lähdetään kerätään lampaita vuorilta, ja eräästä laaksosta tehdään järkyttävä löytö: korppien nokkima naisen ruumis. Hildur arvelee, ettei kyseessä olisi onnettomuus, vaan joku olisi murhannut naisen. Mutta onko kyseessä onnettomuus vai murha? Ja miksi joku olisi tappanut saksalaisnaisen?

Ja koska romaanin nimi kantaa Tinnan nimeä, tällä kertaa takaumissa palataan Tinna-tädin menneisyyteen. Syksyllä 1975 Islannin naiset lakkoilivat ja vaativat palkkatasa-arvoa. Samaan aikaan nuori Tinna ikävöi isosiskoaan, joka on lähtenyt ulkomaille töihin. Kirjassa päästään myös käymään vuodessa 1995, jolloin Tinna oli sokeutunut. Nykyajassa Tinna selvittelee kuolleen isosiskonsa Huldan menneisyyttä, ja loppujen lopuksi Tinnan osuus kertookin hyvin paljon Huldasta.

Ja noh, mitäköhän tästä sanoisi. Tinna on helppoa luettavaa, juoni rullailee eteenpäin sujuvasti ja viihdyttävästi. Peruspalikat ovat hyvin paikoillaan, dekkarissa on monitahoisuutta sekä koukkuja. Ja siltikin muutamia välähdyksiä lukuun ottamatta tästä jäi minulle vähän sellainen kädenlämpöinen fiilis. Mutta jos olet pitänyt aiemmista Rämön dekkareista, ehdottomasti kannattaa lukea tämäkin.

WSOY, 2025
Äänikirjan lukija Sanna Majuri