Tässä kirjassa on niin ankea kansi, että aluksi aioin saman tien skipata tämän. Mutta etsiskelin jotain luettavaa viikonlopun ratoksi ja kotvasen valikoimaa selailtuani palasin vielä uudelleen vilkaisemaan tätä. Lopulta Tarja Lappalaisen Myrkkymurhat lähti luettavakseni.

Kirjan ensimmäisessä osassa on esittelyssä useampi myrkkymurhatapaus. Stina Matero eli Myrkky-Tiina oli perheenäiti ja sarjamurhaaja, joka myrkytti strykniinillä ainakin yhdeksän ihmistä vuosina 1893-1921. Entinen venäläisagentti Alexander Litvinenko murhattiin radioaktiivisella poloniumilla Lontoossa vuonna 2006. On potilaitaan murhaavia hoitajia ja aviomiehensä myrkyttämisestä haaveilevia vaimoja.

Koska kirjan ensimmäisellä puoliskolla käsitellään yli kymmentä murhatapausta, ne käydään läpi melko rivakkaan tahtiin. Tämä sopii minulle. Usein true crime -kirjoissa on liikaa toistoa, mutta Tarja Lappalainen kertoo tapauksista napakasti ja silti ihan riittävän seikkaperäisesti.

Kirjan toisessa osassa keskitytään virolaiseen valesairaanhoitaja Lembit Kapaseen. Hän murhasi vanhuksen tämän kotona Salossa vuonna 2014. Kirjassaan Lappalainen pureutuu rikosvyyhteen, joka alkoi tutkintopapereiden väärentämisellä ja huipentui lopulta murhaan.

Tämä Salon myrkkyhoitaja olikin minulle vieraampi tapaus, enkä tiennyt tästä tapauksesta juuri lehtiotsikoita enempää. Tarja Lappalainen on haastatellut Salon tapauksen päätutkijana toiminutta rikosylikonstaapeli Antti Olkinuoraa sekä muita tapauksesta tietäviä henkilöitä.

Mielenkiintoinen, informatiivinen ja kieltämättä myös melkoisen karmaiseva teos.

Docendo/CrimeTime, 2025