En varsinaisesti ole mikään Shari Lapena -fani, eivätkä Lapenan aiemmat suomennetut romaanit ole mielestäni olleet erityisen hyviä. Henkilöhahmot ovat ohuita ja kliseisiä, kerronta on ajoittain jopa kömpelöä. Mutta Lapenan jännärit ovat olleet niin mukavan helppolukuisia ja koukuttavia, että jälleen kerran löysin itseni lukemasta Lapenan uutukaista.

Vihan varjot on mielestäni vähän erilaista Lapenaa. Tällä kertaa ei nimittäin pengota vain niiden kaikkein lähimpien ihmisten kaappien luurankoja, vaan nyt heittäydytään isomman yhteisön synkkien salaisuuksien syövereihin. Vihan varjot on myös dekkarimaisempi kuin aiemmat Lapenan romaanit.

Vermontin pienessä Fairhillissä ei koskaan tapahdu mitään. Kaikki tuntevat toisensa, ovia ei tarvitse lukita, ja kaduilla voi kävellä yölläkin turvallisin mielin. Mutta sitten lukiolaistytön ruumis löytyy heinäpellosta. Onko tytön poikaystävä syyllinen? Vai kuka tytön murhasi?

Shari Lapenan Vihan varjot on aika perushuttua. Jännäriä lukee ihan sujuvasti, mutta jännite jäi nyt vähän minulle turhan vaisuksi, henkilöhahmoja on liikaa, eikä tämä imaissut minua kunnolla mukaansa. Niinpä luin tätä pienissä pätkissä, muiden kirjojen ohessa. En halunnut keskenkään jättää, mutta ei tämä myöskään ollut niin ahmittava, että tähän olisi tehnyt mieli joka ilta tarttua. Mutta tulipahan nyt tämäkin kirja luettua.

Otava, 2025
Suomennos Paula Takio-Pairault
Alkuteos What Have You Done?, 2024