Professori Jari Louhelainen työskentelee rikosgenetiikan tutkijana Liverpoolin yliopistossa ja kouluttaa alan opiskelijoita. Kirjassaan Murha mikroskoopissa hän kertoo tieteellisestä rikostutkimuksesta ja tarjoilee kiinnostavia esimerkkitapauksia. Mikä olikaan ensimmäinen tapaus, joka ratkaistiin sormenjälkitutkimuksen avulla? Miten piilevät voivat auttaa rikostutkijaa? Voiko puremajälkien perusteella tunnistaa luotettavasti syyllisen? Mitä hius kertoo rikostutkijalle? Miten DNA mullisti rikostutkimuksen?

Louhelainen paneutuu kirjassaan myös ratkaisemattomiin rikostapauksiin uusimpien tutkimusmenetelmien avulla. Hän on urallaan päätynyt tutkimaan muun muassa Viiltäjä-Jackin tapausta. Entä miten Kyllikki Saaren, Tulilahden tai Bodominjärven tapauksia tutkittaisiin nykypäivänä? Voivatko nämä vanhat selvittämättömät henkirikokset vielä ratketa uusien tutkimusmenetelmien avulla?

True crimessä minua kiinnostaa erityisesti se, miten poliisissa on tutkittu tapausta ja kuinka on päästy syyllisen jäljille. En niinkään välttämättä ole kiinnostunut rikoksen taustoista tai motiivista. Niinpä Murha mikroskoopissa vaikutti juuri minun kirjaltani, sillä tässähän pureudutaan nimenomaan niihin tutkimusmetelmiin.

Paljon true crime -podcasteja kuluttaneena Murha mikroskoopissa pitää sisällään jonkin verran minulle ennestään tuttua tietoa mutta tarjolla on myös paljon uutta. Ajoittain teksti on turhan hankalaa tällaiselle maallikolle, mutta kuuntelin kirjan suurella mielenkiinnolla. Erityisesti pidin esimerkkitapauksista, jotka valottivat hienosti rikostutkinnan hämmästyttävää kehitystä.

CrimeTime, 2025
Äänikirjan lukija Juhani Rajalin