Mainos / arvostelukappale saatu

Lasiprinssi on toinen osa ruotsalaisen Anders de la Motten kirjoittamassa Kadonneet sielut -sarjassa. Malmön poliisitalon kellarissa majaileva Kadonneiden sielujen osasto on keskittynyt hämärien ja outojen tapausten tutkintaan. Rikostarkastaja Leonore Askerin johtama resurssiosasto tutkii tapauksia, joihin muilla osastoilla ei riitä aikaa eikä mielenkiintoa. Apunaan tutkimuksissaan Leolla on hänen lapsuudenystävänsä Martin Hill, arkkitehtuurin professori ja urbaanin löytöretkeilyn asiantuntija.

Tämänkertainen tarina käynnistyy, kun kaksi miestä soutaa asumattomalle saarelle. He aikovat tutkia saarella sijaitsevaa hylättyä observatoriota. Öisellä saarella he kohtaavat kuitenkin jonkin kammottavan, punasilmäisen olennon. Majaileeko ulkoavaruudesta tullut olento Blockön saarella? Onko saaren yllä oikeasti nähty ufoja?

Samaan aikaan Leonorella on käynnissä oma salainen tutkintansa. Survivalisti-isä ottaa pitkästä aikaa yhteyttä tyttäreensä, koska isän tilan läheltä on löydetty ruumis. Isä uskoo joutuvansa syytetyksi murhasta ja kiristää Leon auttamaan. Kuka ammuttu mies on? Jos Leon isä ei ole syyllinen, niin kuka miehen on ampunut ja miksi?

Entä miten Martin Hillin kirjoitusprojekti edistyy? Ja kuka kumma onkaan Lasiprinssi?

Pidin valtavasti sarjan ensimmäisestä osasta Keräilijä, joten odotukseni olivat korkealla tämän Lasiprinssin suhteen. Tämä ei ehkä aivan yhtä tehokkaasti imaissut minua mukaansa, mutta kovasti pidin tästäkin. Mielikuvituksellinen ja monitahoinen juoni on täynnä koukkuja ja käänteitä. Tunnelma on hetkittäin herkullisen outo ja uhkaava. Vaikka teksti on pienehköä sekä tiiviisti painettua ja sivuja on viisisataa, tarina jaksaa kantaa hyvin koko matkan loppuun saakka. Kirjan loppupuolen luin suorastaan ahmien.

Into Kustannus, 2025
Suomennos Aki Räsänen
Alkuteos Glasmannen, 2023