Tiistaina 13. huhtikuuta 1976 kello 7.42 Lapuan patruunatehdas räjähti. Lapuan räjähdys oli yksi Suomen rauhanajan historian pahimmista onnettomuuksista. Räjähdyksessä kuoli 40 ja loukkaantui 60 henkilöä. Jokaisen paikkakuntalaisen elämä nyrjähti sijoiltaan. Lapsia menetti vanhempansa, puolisoja jäi leskeksi. Moni jäi suremaan ystäviään, naapureitaan, sukulaisiaan.

Katsoin viime lokakuussa Netflixistä Lapua 1976 -elokuvan. Minun makuuni elokuva oli liian pitkitetty, siirappinen ja jopa melodramaattinen, mutta elokuvassa oli myös muutama hieno ja koskettava kohtaus, jotka ovat jääneet pyörimään mieleeni. Elokuvasta höpötellessäni joku suositteli minulle tätä Heini Röyskön romaania Ja samassa tuli hiljaisuus, ja nyt vihdoin otin tämän luettavakseni.

Romaanissa seurataan muutamaa kuvitteellista henkilöä, joista jokaisen elämää Lapuan patruunatehtaan räjähdys on vavisuttanut. Mauri on pelastustöihin osallistunut palomies. Eeva on räjähdyksessä loukkaantunut tehtaan työntekijä. Jouko on leskeksi jäänyt mies, Maria äidittömäksi jäänyt lapsi. Kristiina on helluntailainen nuori nainen, joka on rakastunut ei-uskovaan Heikkiin.

Hienoa ajankuvausta ja tarkkanäköistä kerrontaa. En kuitenkaan ihan täysillä tähän hullaantunut. Henkilöhahmoja on niin monta, että en kunnolla saanut kiinni kenestäkään. Kristiinan osuutta oli liikaa, eivätkä hänen pohdiskelunsa tuntuneet täysin sopivan kirjan muuten niin yhtenäiseen teemaan. Avoin loppu jakanee myös lukijoiden mielipiteitä.

Karisto, 2023