Pari vuotta sitten luin ruotsalaisen Ulf Kvenslerin esikoisromaanin Erämaa. Se oli niin ahmittavan hyvä jännäri, että kun nyt huomasin samaiselta kirjailijalta ilmestyneen uuden teoksen Poltettu, nappasin tämän pikaisesti lukulistalleni.

Isak työskentelee lähihoitajana kotipalvelussa ja asustaa tyttöystävänsä Madden kanssa. Isakin elämä on tasaisen turvallista, mutta hän kantaa sisällään kipeitä muistoja. Isakin ollessa lapsi hänen äitinsä ja siskonsa kuolivat tulipalossa, isä sai hermoromahduksen, ja Isak muutti vaarinsa luo asumaan. Välit isään katkesivat.

Nyt Fredrik-isä ottaa yllättäen yhteyttä Isakiin. Fredrik on vakavasti sairas ja haluaa jättää omaisuutensa Isakille. Perintöön liittyy kuitenkin ehtoja. Isakin ja Madden on matkustettava Fredrikin luo Gotlantiin, eikä muutama lomapäivä hulppeassa merenrantatalossa kuulosta yhtään hullummalta. Mutta pian isä asettaa Isakille uusia ehtoja. Miten pitkälle miljoonaperinnöstä haaveileva Isak on valmis menemään?

Ulf Kvenslerin Poltettu jätti minut pettyneisiin fiiliksiin. Psykologisessa trillerissä olisi aineksia vaikka mihin, mutta kirjan alkupuoli on pitkäveteistä jahkailua. En oikein lämmennyt Isakille, ja touhu tuntuu ajoittain jopa lapselliselta. Lukijalle paljastetaan jo hyvissä ajoin, että Isak tulee päätymään syytetyksi murhasta, mutta juoni ei silti tunnu kunnolla etenevän. Liian monia muisteloita ja liian yksityiskohtaista kerrontaa.

Ja kun sitten vihdoin jotain alkaa tapahtua, jännäri ei siltikään tempaissut minua täysin mukaansa. Isak päätyy liriin ihan omasta syystään, omaa typeryyttään ja ahneuttaan. Jännite jää melko vaisuksi, ja kauhuelementit tuntuvat suorastaan hölmöiltä.

Sen verran koukkuja kirjassa kuitenkin on, että minulla ei käynyt mielessäkään jättää tätä kesken, vaan halusin kahlata sitkeästi loppuun. Ja loppuratkaisusta minä yllättäen tykkäsin. Kieltämättä tietyt seikat selitetään lopussa puhki, kun taas toisia ei selitetä ollenkaan, ja minua jäi vähän vaivaamaan pari selittämättä jäänyttä asiaa.

Mutta miten minusta on tullut näin nirso jännärien suhteen?! Olenko lukenut liikaa jännäreitä? Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä muut lukijat ovat olleet.

WSOY, 2025
Suomennos Leena Virtanen
Alkuteos Brandmannen, 2023