Luin alkuvuodesta ensimmäisen osan L. T. Shearerin kirjoittamasta kevyestä dekkarisarjasta, joka seurailee eläköityneen rikospoliisin Lulu Lewisin ja tämän Conrad-kissan tutkimuksia. Kissa, joka pyydysti tappajan ei aivan vakuuttanut minua, mutta halusin antaa Lululle ja Conradille vielä toisen mahdollisuuden. Siispä nappasin lukuun sarjan toisen osan Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa.

Lulu ja Conrad lähtevät jokilaivalla Oxfordiin, koska Lulu on kutsuttu rikkaan ystävänsä miehen syntymäpäiväjuhliin. Mutta perillä heitä ei odotakaan hauskat juhlat vaan jotain ihan muuta. Pramea kartano on ryöstetty, vakuutusvirkailija on kuollut ja äveriäs synttärisankari on loukkaantunut. Mitä ihmettä on tapahtunut? Kuka on tappaja? Ja kuka kuolee seuraavaksi?

L. T. Shearerin Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa on ekan osan tavoin mukavan leppoisa cozy crime -dekkari. Sellainen jota lukiessa ei tarvitse liikoja murehtia, pelätä, jännittää. Höpsöä viihdettä.

Mutta tätä vaivaa sama ongelma kuin sarjan ensimmäistä osaa. Ilman puhuvaa Conrad-kissaa tämä olisi kovin heppoinen dekkari. Lulu tuntuu tälläkin kertaa epäkiinnostavalta, ja juonessa on liikaa kliseisyyttä sekä ennalta-arvattavuutta. Ja olisin kyllä vähemmälläkin jankkaamisella uskonut, että synttärisankari on ökyrikas ja asuu hulppeassa talossa.

Bazar, 2024
Suomennos Pirjo Lintuniemi
Alkuteos The Cat who Solved Three Murders, 2023