Olen päässyt ruotsalaisen Anna Janssonin kirjoittamassa Kristoffer Bark -dekkarisarjassa jo neljänteen osaan. Tälläkin kertaa rikoskomisario Kristoffer Bark päätyy tutkimaan menneisyyden mysteeriä.

Meedio kertoo nähneensä mielessään kuvia kuolleesta orpotytöstä. Kristoffer Barkin sisko Kristina kiinnostuu meedion sanoista ja houkuttelee Kristofferin mukaansa luonnonsuojelualueelle etsimään tytön ruumista. He löytävät tytön jäännökset meedion kuvailemasta paikasta, luolan uumenista. Mutta miten meedio tiesi, että tytön ruumis löytyisi juuri sieltä? Ja miksi meedio nyt välttelee poliisia?

Pian Kristoffer Barkille selviää, että kuollut tyttö on viisikymmentä vuotta sitten kadonnut yhdeksänvuotias Sofia Arensjö. Hän asui sijaiskodissa. Talo tuhoutui tulipalossa, eikä poliisilla ollut aikoinaan juurikaan johtolankoja. Mitä orpotytölle oli sijaiskodissa tapahtunut ja miksi hänen ruumiinsa päätyi luolaan?

Kuolleiden kutsu on samantapainen kuin aiemmatkin Kristoffer Bark -dekkarit. Helppoa luettavaa arki-iltoihin. En taaskaan pitänyt kaikesta, eikä Kristoffer Bark ole vieläkään mikään lempparini. Dekkari on kuitenkin ihan toimiva, kiinnostava ja viihdyttävä.

Ehkä Kristoffer Barkin henkilökohtaisen elämän sivujuonia voisi karsia ja langanpäitä solmia? Tiettyjä asioita on nyt pyöritelty kirjasta toiseen, eivätkä nämä asiat juurikaan tunnu etenevän. Lukijana alan jo turhautua, kun joudun lukemaan samoista asioista yhä uudelleen.

Gummerus, 2024
Suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom
Alkuteos Tala med de döda, 2022