Kehosi on kuin rämä puhelin, joka vetelee viimeisiään. Yhdistät laitteen laturiin ja näyttö valaistuu, palkki täyttyy pikseleistä, mutta akku on peruuttamattomasti romuna ja palkki tyhjenee heti kun otat puhelimen laturista. Niin, siltä sängystä nouseminen nykyään tuntuu, siltä kuin vetäisit itsesi irti pistorasiasta.

Tervetuloa sairaiden valtakuntaan (Welkom in het Rijk der zieken, suom. Sanna Van Leeuwen) tuli vastaan Gummeruksen Instagramissa ja herätti kiinnostukseni siinä määrin, että päätin lisätä tämän lukulistalleni.

Hollantilaiskirjailija Hanna Bervoets on minulle ennestään tuntematon nimi, enkä ylipäätään ole tainnut aiemmin lukea hollantilaista kirjallisuutta. Kirjan aihe vaikutti niin kiinnostavalta, että nyt tuli korkattua tämäkin kirjamaa.

Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen Clay, jonka elämä mullistuu kroonisen sairauden myötä. Hän joutuu jättämään päivätyönsä, avovaimo lähtee, ystävät etääntyvät. Clayn elämä pyörii kivun, uupumuksen ja hoitokeinojen etsinnän ympärillä.

Aluksi en oikein pitänyt Hanna Bervoetsin tavasta kertoa tarinaansa, mutta kirjan edetessä totuin siihen, jopa ihastuin. Tajunnanvirtamaisessa, sinä-muotoisessa kerronnassa on jotain lumoavaa. Ajoittain lukeminen tuntuu jopa hengästyttävältä. Todellisuuteen limittyy maagista realismia, kun todellisen maailman rinnalla seikkaillaan pahaenteisessä sairaiden valtakunnassa.

Lukukokemukseni jäi ehdottomasti positiivisen puolelle. Clayn kokemuksissa ja ajatuksissa on paljon samaistumispintaa. Ensin diagnoosin ja sitten hoitokeinojen metsästystä. Kipujen ja uupumuksen oravanpyörää. Menetetyn terveyden suremista, entisen elämän kaipaamista. Yksinäisyyttä. Avuttomuutta. Pelkoa.

Gummerus, 2024
Suomennos Sanna Van Leeuwen
Alkuteos Welkom in het Rijk der zieken, 2019