Elolliset on helsinkiläisen kirjallisuudentutkija Iida Turpeisen esikoisteos. Olin kuullut kirjasta niin paljon ylistystä, että lisäsin tämän jo alkusyksystä lukulistalleni. Syksyn edetessä Elolliset on saanut ainakin kaksi hienoa palkintoehdokkuutta, Elolliset on nimittäin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas sekä Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokas.

Elolliset kertoo eri aikakausien kautta stellerinmerilehmän karun tarinan. Mutta samaan aikaan kirja on paljon muutakin kuin vain kertomus yhden eläimen sukupuutosta. Se on yhdistelmä historiallista romaania ja seikkailukertomusta. Se on vankka kannanotto ihmisen ajattelemattomuudesta ja luonnon hauraudasta, sukupuutosta ja luontokadosta.

Stellerinmerilehmä löydetään vuonna 1741, kun luonnontutkija Georg Wilhelm Steller on mukana kapteeni Vitus Beringin retkikunnassa, jonka tarkoituksena on etsiä pohjoinen meritie Aasiasta Amerikkaan. Matkallaan he kohtaavat suuren merieläimen. Pian ihmisen ahneus koituu stellerinmerilehmän kohtaloksi, nämä suuret sireenieläimet metsästetään nopeasti sukupuuttoon.

Seuraava aikahyppy kirjassa vie lukijan vuoteen 1859. Venäjän Alaskan kuvernööri Johan Hampus Furuhjelm lähettää miehiä etsimään kadonneeksi huhutun merinisäkkään luurankoa, koska sellainen halutaan keisarillisen yliopiston kokoelmiin. Vuonna 1861 Helsingissä tutustutaan taitavaan piirtäjään Hilda Olsoniin, joka saa apulaisen pestin eläintieteen professori Alexander von Nordmannilta. Ja sitten hypätään vuoteen 1952, jolloin Helsingin luonnontieteellisen museon preparaattori John Grönvall saa tehtäväkseen kunnostaa harvinaisen, kokonaisena säilyneen stellerinmerilehmän luurangon.

Iida Turpeisen Elolliset on lumoava romaani. Elolliset on opettavainen ja ajatuksia herättävä, mutta Turpeinen ei silti sorru saarnaamaan. Tarina soljuu eteenpäin riipaisevan kauniisti, viihdyttävästi ja koukuttavasti. Turpeinen onnistuu kuvaamaan hienosti eri aikakausien elämää, ja kerronnassa on hetkittäin jopa jotain runollista. Mykistävän upea esikoisteos!

S&S, 2023