Parantola (The Sanatorium, suom. Kirsi Luoma) on englantilaisen Sarah Pearsen esikoisromaani. Pearse asui itse parikymppisenä Sveitsin Alpeilla ja sijoitti myöhemmin esikoistrillerinsä tapahtumat samaiseen paikkaan. Parantola on keikkunut myyntilistojen kärjessä, ja se on käännetty jo yli 30 kielelle.

En ole lukenut Parantolasta kovinkaan mairittelevia arvioita. Niinpä harkitsin jättäväni tämän kokonaan lukematta. Sen verran kirjan miljöö kuitenkin kutkutteli, että lopulta nyt kesälomallani päädyin sittenkin lukemaan tämän.

Sveitsin Alpeilla sijaitseva vanha tuberkuloosiparantola on saanut uuden elämän viiden tähden luksushotellina. Pitkällä virkavapaalla rikostutkijan työstään oleva Elin saapuu miesystävänsä Willin kanssa hotelliin juhlimaan etäisen veljensä Isaacin ja tämän tyttöystävän Lauren kihlajaisia. Kolkko hotelli herättää Elinissä pahoja fiiliksiä, mutta hän yrittää työntää levottomuuden mielestään. Mutta sitten Laure katoaa, hotellin läheltä löytyy miehen ruumis ja lumimyrsky saartaa hotellin.

Parantola käynnistyy niin lupaavasti, että olin aluksi iloinen päätöksestäni lukea tämän. Teksti rullailee mukavasti ja tarina imaisee mukaansa. Juonessa on mukavasti koukkuja.

Mutta sitten päähenkilön käytös alkoi ärsyttää minua. Miten tuollainen ihminen on koskaan edes voinut työskennellä rikostutkijana! Päähenkilön traumaattisen menneisyyden lisäksi kirjaan on tungettu muutenkin vähän liikaa kaikkea. Touhu menee epäuskottavaksi, eikä kaikkia langanpäitä edes saada lopussa solmittua kunnolla. Harmi. Kiinnostavasta ideastaan ja koukuttavuudestaan huolimatta tämä trilleri ei nyt vain ihan toiminut minulle.

Otava, 2023
Suomennos Kirsi Luoma
Alkuteos The Sanatorium, 2020